Minä raavin kuukausipalkkani kolmesta eri ravintolasta. Keikkailen, kuten tilannetta hienosti kuvataan. Se oli hauska ajatus muutama vuosi sitten, mutta ei sitä vakituista paikkaa lopulta mistään herunut. Ainakaan vielä toistaiseksi. Ikälisistä ja vuosilomista puhumattakaan.

Pikavippi yhyttää puolisot muulloinkin kuin jouluna

Puolisoni on kaupan kassalla. Hänen vakanssinsa vakinaistettiin keväällä, mikä oli tietenkin onnenpotku, sillä kaupan puoleltakaan on vaikea enää saada täysiä tunteja. Mielellään tarjotaan kahta tai kolmea vuoroa viikossa.

Ammattiemme varjopuolia on tietenkin se, että vietämme harvoin vapaa-aikaa yhdessä. Jouluna ja juhannuksena nähdään, kuten vanha sanonta kuuluu. Ehkä näin on kuitenkin parempi kuin todistaa juhlakausien yksinäisyyttä pelastus- tai sairaanhoitotyöntekijänä.

Ravintolan ekstra pystyy vaikuttamaan työvuoroihinsa masentavan vähän. Tai siis, kaikki valinnat ja valitsematta jättämiset näkyvät armotta palkkapussissa. Silloin tehdään, kun töitä on. Sitä paitsi, kun puhelin soi vapaapäivänä ja tarvitaan sairasloman paikkaajaa, en saa sanottua "ei". Aina olen käytettävissä.

Pikavippi 500 euroa nyt myös Fiksulainalta!

En kuitenkaan tänään. Ole käytettävissä, siis. Puhelin on äänettömällä ja ajattelin yllättää rouvan bravuurillani, pitkän kaavan kautta tehdyllä lasagnella. Tiskejä säästelemättä. Rouvahan meillä tiskaa.

Ennen ruoanlaiton aloittamista tarkistan netistä, mitä maailmalla on tapahtunut. Tapa on jäänyt päälle sen jälkeen, kun hommasimme tietokoneen ja opettelin sitä käyttämään. Olen tullut siitä riippuvaiseksi. Eipähän tarvitse enää maksaa Salon Seudun Sanomia. Ja hauskahan se on surffata julkkisjuorujen perässä tai kuunnelle vanhoja suosikkibiisejään YouTubessa.

On, tapahtunut on! Fiksulainalla on tarjolla uusi ja entistä ehompi pikavippi, 500 euroa!

Minäpoika se pidänkin vapaata nyt pari päivää. Rouvallakin on muistaakseni muutama lomapäivä pitämättä. Netistä sain varattua huoneen ja pari hoitoa Naantalin kylpylästä. Kasvohoito ja mutakylpy: täältä olisi tulossa yksi karvainen, karmea, hurjake mies!

Joulu tulikin aikaisin tänä vuonna. Tai pikkujoulu. Pieni irtiotto arjesta on paikallaan. Myös vaimolle!

Jyrki

Pelkoa, johon on sekoittunut kauhua? En osaa vastata.

Minulla ei ole sanoja sille tunteelle, jonka hammaslääkäri minussa herättää.Koko ammattikunta herättää minussa epäilyksiä. Miten joku voi tehdä työtä, jossa työnnetään sormet ja sekalainen määrä teknistä kalustoa toisen ihmisen suuhun?

Sanomattakin on selvää, että viimeisestä hammaslääkärikäynnistä on vähintään viisitoista vuotta. Ehkä enemmänkin.

Ei pikalainalla toffeeta vaan toffeella pikavippi

Tänä syksynä tilanteeni alkoi olla hyvin paha. Oikealla puolella, jossakin takahampaassa, oli vihlonut pitkään. Ainakin vuoden päivät.

Kipu oli pysytellyt lievänä. Sen pystyi sivuuttamaan, kunhan söi vasemalla puolella. Salaista pahettani, pehmeää toffeeta.

Kielellä olin tuntenut, että alahampaassa oli reikä. Jota särki.

Vuoden lähetessä loppuaan kipu oli alkanut yltyä. Itse asiassa en tiennyt, että hammassärky voisi olla niin kovaa. Tuntui, kuin koko oikea puoli kasvoista olisi ollut tulessa. Ibuprofeeni auttoi hetkellisesti, kun sitä rouhi kuin leipää.

Pikavippien ja hammaslääkärin välttely johti kekseliääseen kivunlievitykseen

Syksyn mittaan olen hieronut poskea pakasteherne- ja muilla vihannespusseilla. Särkylääkkeiden lisäksi olen imeskellyt jääpaloja. Pientä lieventävää. Ainoa, mitä en lopultakaan kokeillut, oli panna hammastikku peukalovarpaan kynnen alle ja potkaista napakasti seinään.

Jokaisen kohdalla tulee hetki, jolloin kipu ylittää pelon. Sain onneksi akuuttiajan samalle päivälle; eivät ehtineet pöksyihin puput eivätkä pupulaumat.

Hammaslääkärin piinapenkissä selvisi, ettei kielellä tuntemani reikä ollut enää niin kovin pieni. Lisäksi viisaudenhammas oli puhjennut ja siirtänyt viereistä, rikkinäistä poskihammasta, paikaltaan.

Kärsimällä saa kirkkaamman kruunun – hammaslääkärissä!

Kummallinen paikka, hammaslääkäri. Reikä sai paikan ja minä reseptin punaisella kolmiolla varustettuun kipulääkitykseen. Viisaudenhampaalle varattiin myös poistoaika pikaisella aikataululla. Näppärää ja onnekasta.

Viisaudenhampaan poiston jälkeen lääkäri esitti kysymyksen. Hoitaja kuivasi hikeäni hammaslääkärin tuolilta. Se oli ainoa asia, mihin etäisesti kiinnitin huomiota.

Sain mukaan Kelan kirjekuoren, jonka sisään kurkkasin vasta kotona ja olin kellahtaa nurin. Ehkä laskueristä olisi voinut neuvotella ja eräpäivään vaikuttaa. Nyt lasku oli kuitenkin yhdessä erässä ja maksuaikaa vain pari viikkoa.

Laskun loppusumma oli järkyttävä: yli kolmesataa euroa! Aloin ymmärtää ammatin viehätyksen.

Ilman kovin pitkää miettimisaikaa hain ja sain sopivan pikalainan, jolla sain maksettua laskun pois. Kelalta tulisi osa takaisin, eli ei tuntunut missään.

Purukalusto on erinomaisessa kunnossa. Hienompi kuin Andy McCoylla! Kivuton elämä on ihanaa.

Nimim. Toffee maistuu taas

Minä olen aina ollut tarkka rahankäyttäjä. Mottoni on ollut, että pienestäkin pystyy säästämään. Opiskelijayksiöni kalustuksen ja sisustuksen taustalla ovat kirpputori, kierrätyskeskus ja vanhempieni ulkovarasto. En rohkene sanoa tätä ääneen opiskelutovereilleni, mutta minulla ei ole toistaiseksi ollut minkäänlaisia vaikeuksia saada opintotukea riittämään. Asun tosin edesmenneen tätini eli sittemmin myötämielisen sukuni omistamassa asunnossa Suikkilassa. Ei mikään helsinkiläinen westend.

Vanhemmat (molemmat! minulla taitaa tässäkin suhteessa olla jotakin vikaa) auttavat vastikemaksuissa, koska eivät halua, että teen opiskelujen lomassa töitä. "Yksi asia kerrallaan" on heidän mottonsa.

Pikalainoja helmasynteihin

Mutta nyt eksyn aiheesta, mikä onkin helmasyntini. Takaisin kirjamessuille.

Ainejärjestön kautta olin saanut hankittua opiskelijahintaisen pääsylipun. Lauantain ohjelma oli erityisen kiinnostava. Kirjailijoita, keskusteluja, ja tietenkin – kirjoja. Hyllymetreittäin. Ei, kilometreittäin.

En ollut lähtenyt niin sanotusti soitellen sotaan, vaan laatinut tarkan suunnitelman loppukuun ruokakuluista, bussimatkoista (sääsidonnainen menoerä) ja jopa melko epätodennäköisistä kirjaston myöhästymismaksuista. Opiskelijabileet jättäisin tässä kuussa suosiolla väliin.

Lopputulos oli, että minulla oli käytössäni hulppeat 60 euroa pelkästään messuille! Käyttövarat olivat käteisenä, jotten hairahtuisi kuluttamaan liikaa.

Mutta. En jättänyt pankkikorttia kotiin. Mikä virhe.

Valinnat tunteella, kulutus järjellä, rahoitus pikavipillä

Messuilla kaikki karkasi käsistä. Hyllyt notkuivat kirjoja, joita olin etsinyt, pöydät kirjoja, joita en vielä ollut osannut etsiä. Kaunokirjallisuutta, filosofiaa, taidetta ja kirjoja kirjoista. Messuhinnoin.

Ylitin toisin sanoen budjettini moninkertaisesti. Jokainen kirjaosto ja tarjouslöytö sai rationaalisen selityksen, mutta karu todellisuus iski silti kirjamessujen jälkeisellä viikolla.

Jääkaappi oli tyhjä, mutta lompakko täysi. Messujen pankkikorttikuiteista, nimittäin. MIstä oli liiankin helppo päätellä, että tili oli kilpasilla jääkaapin kanssa, jossa paloi sentään valo!

Pikavippi täyttää vatsan hengenravinnon epäonnistuessa

Hengenravintoa minulla oli runsaasti, mutta siitä ei juuri heruisi vatsantäytettä.

Voi minua poloista. Miten minulle pääsikin käymään niin onnettomasti, että tuhlasin kaikki rahani kirjoihin? Heh, helposti, mutta se onkin jo toinen tarina.

Vanhemmilleni en kehdannut soittaa, ja ihan periaatteellisesti en lainaa ystäviltäni. Sääntöni ovat yksinkertaisia, myönnän. Ehkä siis minäkin, mutta ainakin ystävyyssuhteet säilyvät ilman ylimääräisiä tai tarpeettomia jännitteitä. Raha kun on kuitenkin vain rahaa ystävien ollessa korvaamattomia.

Hairahduin jälleen sivuraiteille. Aavistanette kuitenkin, mistä löytyi tilanteeseeni oivallinen ratkaisu. Hätä ei lue lakia, kuten vierustoverini yliopiston kirjastossa, jonka kanssa minulla ei ole samaa happea lukuun ottamatta mitään yhteistä. Tarkkaan kuluineen ja takaisinmaksuaikatauluineen laskettu pikavippi pelasti minut tästä hetkellisestä kirjamessumässäilystä. Eiköhän tämän kerran vuodessa voi hyvinkin suoda itselleen.

Anniina, 22

Kovasti samealta ja saippuaiselta näytti. Toivottavasti se oli vain huuhteluainetta.

Väänsin käsin pyykit niin kuivaksi kuin pystyin. Ja levitin narulle. Suurin osa pyykistä oli lastenvaatteita, joten ne sai väännettyä melko kuivaksi. Olisivat tosin ryppyisiä kuin vastasyntyneet kuivuttuaan.

Joku irvileuka voisi nyt sanoa, että miksi en ajanut huuhteluohjelmaa uudelleen, mutta yritetty on. Ei toimi.

Vanhempi kuin pikalaina

Ikävintä on, että kone jumittaa 40 asteen pesuohjelmassa, jota käytetään meillä eniten. Kolme lasta, joista vanhin on viisi ja kaksoset kolme, tuottavat melkoisen kasan pyykkiä, joten pyykkikone on kovassa käytössä. Monta kertaa päivässä.

Tiedän, että elektroniikalla on elinkaarensa ja uskollisesti palvellut pesukone oli varmasti lähemmäs kaksikymmentä vuotta vanha. Se oli minulla jo ennen kuin tutustuin puolisooni, ja paljon ennen kuin pikalainoja oli keksittykään.

Äyskäröidessäni taas kerran rummusta vettä ois, jotta sitä ei tarvitsisi tyhjentää koneesta niin paljon lattialle, tein päätöksen: uusi kone olisi hankittava! Tämän kanssa leikkiminen loppui juuri nyt. Iidallekin on ilmaantunut ikäviä punaisia ihottumanoloisia näppylöitä ihoon. Johtuvat taatusti siitä, ettei kone pese eikä huuhtele kunnolla.

Tai mistä minä tiedän, kun en ole lääkäri enkä elektroniikkainsinööri, pelkkä maalari vain.

Pikavippiakin kalliimmat eurot

Ongelma oli se, että viisihenkisessä perheessä jokainen euro on kallisarvoinen. Jokaisen euron käyttö lasketaan ja harkitaan tarkkaan.

Vaikka olemme molemmat töissä, niin tulot eivät päät huimaa. Puoliso on lisäksi vasta palannut hoitovapaalta takaisin työelämään.

Välillä tuntuu, että lapset syövät meidät vararikkoon. Vaatemenoista puhumattakaan. Leluiksi voi sitten löytyä jostakin pari käpyä ja muutama tikku.

Mistä siis rahat uuteen pesukoneeseen? Nopea hintavertailu netissä osoitti, että tuollainen peruskone kustantaa noin 500 egeä. Kyllä uuden koneen parilla sadalla eurollakin saa, mutta onko ratkaisu kestävä?

Sitten löysin sen, jokaisen lapsiperheen unelman: pesutornin! Miksei kukaan kertonut minulle mitään tällaisesta aiemmin?

Pikavippi toi rakkauden täyttymyksen

Kuivausrumpu ja pyykkikone yhteishintaan. Kuivausrummun saattoi asentaa pesukoneen päälle. Mahtavaa. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä.

Hinta tosin pelotti. Säästöjä oli, sillä olimme jo pitkään keränneet rahaa uutta pesukonetta varten. Mutta mistä loput? En halunnut enää pestä yhtäkään koneellista rikkinäisellä koneella ja pelätä, miten pahasti Iida punoittaa ja raapii itseään, kun panen hänelle puhtaan paidan päälle.

Pesutorni. Sellaisen halusin perheeseemme. Tunsin jo olevani ystävä kyseisen koneen kanssa. Noin puolet hinnasta vaan puuttui.

Rahoitus oli lopulta itsestään selvä. Nopea laskutoimitus osoitti, että pystymme hyvin selviämään Fiksulainan pikavipistä. Yllätysten sattuessa saisimme sille jopa lisää maksuaikaa.

Nyt meillä on pesutorni. Joka pesee ja kuivaa. Lapsiperheen unelma!

Jaska, 32

Suomen Pienlainayhdistys teetti viikolla 36 Taloustutkimuksella tutkimuksen, jossa kartoitettiin suomalaisten mielipiteitä pienistä, vakuudettomista kulutusluotoista. Samalla kartoitettiin pikavippialan tuntemusta.

Kyselyyn vastanneiden otoksesta käy ilmi, että pikavippien asiakaskunta on menossa ylöspäin niin iän, tulotason kuin koulutuksenkin suhteen. Trendi on vielä toistaiseksi liian pieni suurisuuntaisten johtopäätösten vetämiseen, mutta mielenkiintoinen, yllättävä ja suuntaa-antava. Julkiset keskustelut pikalainoista nuorten ja/tai lähes maksukyvyttömien rahoitustuotteena voi olla syytä jatkossa haudata täysin perusteettomina.

Pikalainoja otetaan edelleen arkisiin tarpeisiin

Pikavippi rahoittaa kaikkein useimmin peruselintarvikkeita, siis ruokaa. Muita merkittäviä lainanoton syitä ovat lasten- ja terveydenhoitokulut sekä lääkkeet.

Samat tarpeet ovat myös vippaamisen potentiaalisia syitä. Kuluttajat voisivat siis harkita ottavansa pikalainoja juuri näihin tarpeisiin. Toisin kuin julkisuudessa annetaan ymmärtää, lainaa ei otettaisi lainkaan juhlimiseen, hallitsemattomaan ostokäyttäytymiseen, nautintoaineisiin tai uhkapelaamiseen.

Tai mistä sen aina tietää. Kyllä sieltä pikavipillä ostetusta kauppakassista voi hyvinkin olettaa löytyvän myös vaikkapa kahvia tai teetä.

Pikavippikeskustelu ei ole reilua

Alle puolet tutkimukseen osallistuneista piti pikavippialaa koskevaa julkista keskustelua reiluna tai tasapuolisena. Keskusteluun osallistuvia yhteiskunnallisia keskustelijoita pidettiin sitä vastoin melko luotettavina, kuitenkin siten, että Yleisradio voitti kirkkaasti kaupalliset mediat.

Paljastipa kysely miesten ja naisten väliset palkkaerotkin. Miesten keskipalkaksi tuli 2638 euroa naisten keskipalkan jäädessä 2013 euroon. Ehkä tällainen maksukyky – tai sen puuttuminen – vaikuttaa omalta osaltaan sekä pienten kulutusluottojen tarpeeseen että niiden takaisinmaksukykyyn.

Hieman aiempaa enemmän lainanhaun syiksi ilmoitettiin yritystoiminnan vaikeuksista johtuvat oman kuluttamisen haitat. Vastaus heijastelee odotetusti epävarmana pysyviä taloussuhdanteita.

Kataja perustelee lakikieltoa sillä, että pikavipit houkuttelevat hänen mielestään kevytmieliseen velkaantumiseen sekä velallisen maksukyvyn ylittävään velanottoon. Ylivelkaiset ovat vaarassa syrjäytyä ja ajautua harmaan talouden piiriin. Katajan mukaan velkaantuminen on esteenä myös velkajärjestelyyn pääsemiselle.

Katajan pikavippilausunto ei ole ainutlaatuinen

Elokuun lopulla Helsingin Sanomissa julkaistiin kolumni, jossa niin ikään peräänkuulutettiin pikavippien kieltämistä. Taloustoimittaja Matti Tyynysniemi esittää kolumnissaan ”Pikavipit ovat aikapommi”, että pikavippikielto toimisi sen haitoilta ennaltaehkäisevästi.

Tyynysniemi peräänkuuluttaa siis samaa ylivelkaantumisen ja syrjäytymisen ennaltaehkäisyä, johon kaikki viime vuosien sääntelytoimet ovat omalta osaltaan tähdänneet. Sääntelytoimina ovat olleet niin rekisteröitymisvaatimus kuin vippien maksamisenkin rajoittaminen keskellä yötäkin haetuille vipeille klo 7-23 väliseen aikaan.

Pikavippialalla tarjonta on kiellettävä kysynnästä huolimatta?

Sekä Kokoomuksen varapuheenjohtaja Kataja että Helsingin Sanomien taloustoimittaja vetoavat päättelyyn, joka on vähintäänkin omituista. Katajan mielestä pelkäästään kysyntä ei vastuullisessa markkinataloudessa saa määrätä sitä, mitä tuotteita ja palveluita kansalaisille tarjoillaan.

- Vastuullisessa markkinataloudessa tulee olla rohkeutta kieltää toiminta, jonka sosiaaliset ja kansantaloudelliset haitat ovat paljon suuremmat kuin henkilökohtaiset hyödyt, Kataja kertoo YLE Uutisille.

Tyynysniemi vetoaa ihmisten suojelemiseen omalta itseltään hieman toista kautta:

”Ihmisten suojelemiseksi on kiellettty monien sellaisten asioiden myyminen, joille olisi kysyntää. Vaikkapa huumeiden.”

Pikavipit, nuo keskustelujen herättäjät

On mielenkiintoista, huvittaa ja välillä hieman surullistakin seurata näiden uutisointien – ja pikavippien – synnyttämää keskustelua. Jotkut ovat valmiita viemään saunantakaiseen kehitystyöhön pikavippifirmat, toiset vaativat sinne pikavippien asiakkaita, ja kolmansien mielestä aamunkoitossa ammuttaviksi sopisivat polittiiset päättäjät ja pikalainoja koskeva poliittinen päätöksenteko.

Totuushan silti on, että kysyntä, tarjonta ja lain kirjain harvoin jos koskaan kohtaavat. Kuluttajat tuskin vaativat tekstarivippejä markkinoille. Ennemminkin on niin, että tarjonta on synnyttänyt kysyntää, kuten niin monessa muussakin asiassa.

Pienten ja nopeiden lainojen tarve väliaikaiseen rahapulaan ei ole ilmiönä kuitenkaan syntynyt vasta tekstarivippien tarjoamisen myötä. Niiden tarve ei myöskään poistu pikavippien kieltämisellä. Jos poistuisi, maailmassa ei olisi huumeongelmaa. Ainakaan siellä, missä niiden käyttö on lailla kiellettyä.

Syysterveisin,
Fiksulaina

Lähteet:
"Kokoomuksen Kataja: Pikavipit kiellettävä lailla". YLE Uutiset 3.9.2011.
Tyynysniemi, Matti: "Pikavipit ovat aikapommi". Helsingin Sanomat 25.8.2011.

Meidän perheessä koulukuvat kävivät pari vuotta sitten todella kalliiksi. Sovin laskutuksen kahdessa erässä, mutta maksoin toisen erän pari viikkoa myöhässä. Postiluukusta rapsahtikin sen seurauksena maksumuistutus. Ja se oli vasta alkua. Koulun kanssa sopimuksen tehnyt kuvaamo oli tehnyt sopimuksen myös perintätoimiston kanssa…

Ei pikalainan vaan koulukuvauksen traumatisoimat

Koulukuvaus ei onneksi ihan vielä ole ajankohtainen asia itse koululaisille. Kouluvuoteen liittyy paljon muitakin menoja. Olisi kiva, jos lapsille voisi panna kasvukiellon – edes vuodeksi. Pienempänä mukuloiden kenkiä ja vaatteita saattoi sentään kierrättää isommilta pienemmille, mutta nyt lenkkarit on kerralla käytetty loppuun ja skede-kengissä vaihtuvat kuosit kuten kuteissa, repuissa, penaaleissa ja kännyköissä konsanaan.

Meillä koulukuvauksiin liittyy useampikin trauma. Jörö-Jukalla on joka kuvassa jörö tukka ja esikoisen viime vuoden kuvissa etualalla kiiltelevät hammasraudat. Tein likalle kiusaa ja teetin kuvasta mukin itselleni.

Pikavippi on kuluiltaan koulukuvia halvempi

Pahin koulukuvatrauma liittyy kuitenkin tuohon parinvuoden takaiseen koulukuvien lopulliseen hintaan. Lopullinen lasku kipusi useampaan sataan euroon.

Olisi mukava irtisanoutua koko koulukuvauksesta ja olla tilaamatta kuvia. Yritetty on, mutta perherauhan ylläpitämiseksi ja säilyttämiseksi olemme alistuneet jatkossakin maksamaan kaveri- ja tarrakuvista, avaimenperistä, vuosikalentereista, säästölippaista, jääkaappimagneeteista, kännykkäkoruista, hiirimatoista, kuvallisista T-paidoista jne. jne.

Mitään riskejä kuvien ja lisätilausten laskutuksen eräpäivien kanssa ei enää oteta. Koskaan. Hieman karvaasti olemme joutuneet kokemaan, että tarpeeseen otettu pikalaina tulee pitkässä juoksussa muita vaihtoehtoja halvemmaksi. Enkä nyt puhu pelkästään koulukuvista!

4 koululaisen äiti

Toisin kuin useilla suomalaisilla, minulla on vain yksi kännykkä kerrallaan. Yleensä jokin malliston vanha ja poistuva (lue: halpa!!) nokialainen. Koska minua kiinnostaa ainoastaan soittaminen ja tekstaaminen, ajatus uuden kommarin (kommunikaattorin) hommaamisesta on aina yhtä ahdistava. En ota valokuvia. En käytä nettiä, kännykässä. En tarvitse älyä puhelimeen. Lähimmät sukulaiset osaavat korkeintaan lukea tekstiviestejä, eivät näpytellä, lähetellä tai poistella niitä.

Netti yllätti ja näytti säästävän pikalainalta

Joutilas nettisurffailu vilistää bannereita, flasheja, AdWords- ja muita mainoksia migreenikohtauksen takaavasti silmien editse jatkuvalla syötöllä. Törmäsin sattumalta lupaavalta vaikuttavaan JavaScript-pop-upiin: osallistu kilpailuun ja voita… iPhone! Oli siinä muutakin Apple-kamaa. Vaihtoehtoina olivat myös iMac ja iPad.

Kokosin tehtävän edellyttämän helpon palapelin ja menin eteenpäin. Työkavereiden kesken tein pikagallupia siitä, minkä kolmesta arvontavaihtoehdosta he valitsisivat. iMac voitti, perusteluin:

1. valikoiman kallein tuote tai
2. tuote, jolla pääsee parhaiten alkuun, jos/kun mitään ei ole ennestään.

Mutta pointti ei ole Apple eikä i-mikään. Pointti on se, että arvontaan osallistumisen edetessä eteen tuli yhä uusia sponsorien pop-up-mainoksia yhä uusista tuotteista: 40 T-paitaa omalla painatuksella alle eurolla. 132 käyntikorttia ilmaiseksi. Wilkinsonin parranajovälineet tai bambusukat pelkkien postikulujen hinnalla. Ja sitten se, johon menin vastaamaan: Nokia 2220 Slide yhdellä eurolla ja kuukauden pakollinen, mutta ilmainen, jäsenyys verkkoyhteisössä, jota en tässä käy nimeämään.

Euron puhelin tuli kalliiksi enkä välttynyt pikalainalta

Sitten alkoivat ongelmat. Puhelin kyllä tuli postissa eikä siitä oikeasti veloitettu luottokorttia kuin sen luvatun (tai uhatun) euron verran, ei siis edes postikuluja, mutta…

1. Kaikki puhelimen ohjeistukset olivat muilla kuin kotimaisilla kielillä. Espanjantaitoni on rajallinen, ¡hola!, ¡ciao! No, ei se mitään. Sen verran perusmallia on, että pärjään sillä kyllä, vaikka räpsinkin alussa kuvia sekä seinistä että lattiasta.
2. Puhelin tuli vaihtoehdottomilla hot pink -kuorilla, jotka syövät olematonta katu-uskottavuuttani tavalla, joka pakotti minut tilaamaan puhelimeen uudet kuoret. Olen mielelläni kuuma, en kuuna päivänä vaaleanpunainen.
3. Pakkojäsenyyteni verkkoyhteisössä ennätti muuttua maksulliseksi puhelimen saapumisen aikoihin. Nyt minulta on veloitettu jo yksi korkeahko kuukausimaksu, enkä tahdo millään päästä tarpeettomasta palvelusta eroon. Asiakaspalvelu ei toimi kotimaisilla kielillä, eikä espanjantaitoni ole tässä lyhyessä ajassa merkittävästi parantunut.
4. Puhelimen kylkiäisenä tullut pakkojäsenyys poikii jatkuvalla syötöllä ohjelmallisia yhteydenottoja sähköpostiini uhaten melko rajatonta gmailin verkkotilaa. Viesteissä pönöttää verkkoyhteisön profiilista dramaattisesti poikkeavia keski-ikäisiä suomalaispulliaisia. Olisi ehkä ollut syytä ilmoittaa palveluun ikä ja sukupuoli oikein…

Olen antanut periksi. Olen lakannut tappelemasta. Pikavippi kattoi yllätyskulut kohtuullisen hintaisista kännykän grafiittikuorista (tarkoitan väriä, en materiaalia) ja täysin kohtuuttoman hintaisista verkkoyhteisöjäsenmaksuista.

Olen saanut jäsenyyden irtisanomisen vahvistusviestin. Odotan jännityksellä, vieläkö palvelusta veloitetaan myös tässä kuussa. Olen ehkä oppinut jotakin? Juuri nyt tarjolla olisi luksusvoittoristeily Karibialla…

Nimim. Säästäisikö pikalaina ilmaisilta nettikilpailuilta

Oriveden opiston kirjoittajakursseille olen halunnut osallistua niin kauan kuin muistan. Kolmivuorotyön työajat ja kunnallispoliittisten murrosten sanelemat määräaikaiset työsuhteet ovat toistaiseksi tehneet tämän unelman toteuttamisesta joko ajallisesti tai taloudellisesti – yleensä molemmin tavoin – mahdottomaksi.

Ei enää! Suur-Salon jotakuinkin vakiinnutettua julkisen sektorin palvelunsa olen minäkin saamassa ihan kunnon kesäloman. Ja surutta otin Fiksulainalta suurimman mahdollisen pikavipin kustantaakseni Oriveden opiston kesäisen kirjoittajakurssin kurssimaksun.

Varo mitä toivot, sillä pikavippi voi toteuttaa sen!

Tänään toiveeni, unelmani, toteutuminen on tasan 20 päivän päässä. Oriveden opiston kirjoittajakursseista novellipaja oli itsestään selvä valinta intohimoiselle proosan kirjoittajalle. Se, että kurssia vetää Jyrki Vainonen, oli odottamaton bonus.

Olen ihaillut Vainosen tekstejä miehen ensimmäisestä novellikokoelmasta lähtien. Tutkimusmatkailija ja muita tarinoita julkaistiin jo vuonna 1999. Olen ollut Vainonen-fani siis nopeasti laskien yli kymmenen vuotta.

Varsinaisesti Vainonen-potin minulle räjäytti kirjailijan ensimmäinen romaani Mykkä jumala. Vainonen on ollut yksi kirjallisista jumalistani jo pitkään, muttei kirjoitustensa kautta suinkaan mykkä. Orivedellä tämä jumalani puhkeaa epäilemättä puhumaan – ihan livenä.

Jää nähtäväksi, muuttuuko Orivesi kurssillamme kirjailijan romaanin kaltaiseksi dadalandiaksi. Varmaa on joka tapauksessa, että mitattavissa oleva pikavippi tuottaa mittaamattoman kokemuksellisen annin ja henkisen pääoman.

Nimim. Love Craft

Valtamedioiden uutisoinnin lisäksi pikavippi ja pikalainayritykset ovat säännöllisemmin esillä niiden tahojen tiedotteissa, jotka sääntelevät alaa, eli esimerkiksi Kuluttajaviraston, Etelä-Suomen aluehallintoviraston ja viimeksi myös Oikeusministeriön sivustoilla. Sekä Kuluttajaviraston että eri alueiden aluehallintovirastojen ykkösaiheena ovat tosin alkukesästä olleet kuivakäymälät.

Pikavippi ylittää taas uutiskynnyksiä valtamedioissa

Yle uutisoi viime viikolla kotitalouksien luottokantatiedot ensimmäiseltä vuosikvartaalilta. Uutisen kärki oli, että pikavippien suosio on kovassa kasvussa, ja että pikaluottoja myönnettiin kotitalouksille neljännes viime vuotista enemmän.

Yle Uutisten tiedotteessa kerrottiin, että kaikkiaan Suomen kotitalouksilla on luottoa 105 miljardia euroa, mikä tarkoittaa kuuden prosentin nousua viime vuodesta. Pikalainoja otettiin alkuvuonna yli 300 000 kappaletta, yhteensä noin 70 000 miljoonaa euroa. Niiden osalta lisäys viime vuoteen on 26 prosenttia.

Miljoonissa ja miljardeissa on niin paljon nollia, että faktojen analysoiminen alkaa käydä työstä. Totuus on kuitenkin kaksi: Ensinnäkin se, että koko luottokannasta vakuudettomien pienlainojen osuus on noin 0,07 prosenttia. Toiseksi se, että nousua on todella tapahtunut: viime vuoden viimeisen neljänneksen vastaava luku oli 0,37 %.

Pikavippien osuus kotitalouksien luottokannassa on siis noussut, huomattavastikin. Silti ne ovat vain häviävän pieni murto-osuus koko asunto-, opinto-, auto- ja kulutusluottojen yhteismäärästä.

”Pikavippien myöntäminen on suoranaista syrjäytymisen kannustamista”

Pikavippiuutisoinnin ja pienlaina-alan sääntelyn keskiössä on erityisesti nuorten ylivelkaantumisongelma. Helsingin Sanomat julkaisi tänään mielipideosastolla kirjoituksen, josta yllä oleva lainaus on napattu. Lähtökohtana on asiantuntijoiden kokemus nuorten tuhansien eurojen pikavippiveloista, kun tulot ovat nolla.

Joskus ihmetyttää, mitä ylivelkaantuneilla ja syrjäytyneillä nuorilla tarkalleen ottaen tarkoitetaan. Fiksulainan hakuikäraja on korkea, 21 vuotta. Lisäksi suurempia lainasummia voi hakea ja saada vasta sitten, kun Fiksulainan kanssa alkaa olla hyvää asiakashistoriaa.

Ruotsissa laki kieltää pikavippimyönnöt alle 30-vuotiaille. Ehkä ”nuoret” asettuvat siis nykyisin ikävuosien 21 ja 29 väliin. Huonoja uutisia kolmikymppisille: nuoruus on ohitse!

Mielipidekirjoituksessa nousee keskeisesti esiin myös se, että pikavippi otetaan päihteiden vaikutuksen alaisena rahoittamaan juhlintaa. Tämä on suorassa ristiriidassa pikalainojen käytöstä tehtyjen tutkimusten kanssa, joiden mukaan suurin pikaluottorahoitus hankitaan jokapäiväisen arjen tarpeisiin, ruokaa, laskuihin ja muuhun välttämättömään.

Pois se meistä, että kiistäisimme aidot ongelmat. Ne vain tuntuvat saavan omituisen ison koon ja suuren painoarvon valta- ja muidenkin medioiden tavassa julkaista ja uutisoida niitä. Kuivakäymälöistä käyty keskustelu on huomattavasti asiallisempaa.

Asiallista pikavippikesää ja hauskaa juhannusta kaikille Fiksulainalta!

Kirjoituksessa on viitattu:
Timonen, Paula, Kejonen, Anne ja Jämsén, Arja 2011: "Pikavipit edistävät nuorten syrjäytymistä". Helsingin Sanomat, Mielipide, 20.06.2011.